Kesäkuun onnenkivi helmi ja kuukivi

Kesäkuussa syntyneiden onnenkivet hohtelevat kuin kuu: olkaa hyvä, esittelyssä helmi ja kuukivi.

Helmi

Helmen synty

Helmi on helmisimpukoiden ja eräiden kotiloiden sisällään muodostama helmiäispallo, joka kehittyy simpukan sisään joutuneen vierasesineen ympärille joskus hyvinkin pitkän ajan kuluessa. Simpukka ikään kuin pyrkii eroon elämäänsä haittaavasta tunkeilijasta.

Helmi koostuu monista kalsiitti- aragoniitti- ja sarveisainekerroksista. Helmi voi kasvaa simpukan sisällä jopa 50 vuotta. Nykyisin suurin osa markkinoilla olevista helmistä on viljeltyjä, ja niiden kasvatus kestää pisimmillään noin kuusi vuotta. Luonnollisesti syntyneet helmet ovat todellisia harvinaisuuksia, mikä tietenkin näkyy myös näiden helmien hinnassa.

Helmen väri voi vaihdella valkeasta kermanväriseen ja vaaleanpunertavaan. Myös muita sävyjä esiintyy. Helmien kaunis hohde syntyy helmiäiskerroksista, jotka toisinaan asettuvat toisiinsa nähden hieman vinosti siten, että helmen pintaan syntyy erikoinen sateenkaariefekti.

Helmien historiaa

Helmiä on ihailtu, arvostettu ja keräilty jo tuhansien vuosien ajan. Todisteita tästä on löytynyt muun muassa muinaisen Kreikan alueelta, missä helmien ajateltiin olevan jumalien kyyneleitä. Vanhin löydetty helmikoru on peräisin muinaisesta Persiasta. Koska luonnossa kasvavat helmet ovat aina olleet hyvin harvinaisia, niitä saivat käyttöönsä vain yhteiskunnan korkea-arvoisimmat. Esimerkiksi Britannian Tudorin aikaa kuvataan usein Helmien aikakaudeksi. Tuolloin helmet nousivat yläluokan todelliseen suosioon, mistä todistavat monet tuona aikana maalatut muotokuvat kauniine helmikoruineen ja helmikoristeisine asuineen.

Ensimmäiset kaupallisesti tuotetut viljellyt helmet kehitettiin 1800-luvun lopun Japanissa. Helmien hinnat laskivat, joten auniista helmikoruista ei enää ole tarvinnut pulittaa kivitalon hintaa. 1900-luvulla erityisesti muodintekijä Coco Chanel vaikutti helmikorujen suosioon. Kukapa ei muistaisi Cocon pikkumustaa kera hohtelevan helmikaulanauhan...

Nykyisin helmet ovat suosituimpiin kuuluvia korukiviä, joiden joukkoon ne gemmologiassa vähän hassusti luetaan. Tästä vm. asiasta en muuten ole täysin varma, joten jos lukijalla on asiasta parempaa tietoa, arvostan oikaisua!

Helmiin liittyviä uskomuksia

Helmien sanotaan symboloivan viattomuutta, uskollisuutta ja sisäistä rauhaa. Joissakin kiviterapia-suuntauksissa uskotaan, että ne tasapainottavat kehon biorytmejä ja hormonituotantoa kuun kiertoa mukaileviksi.

Joissakin kulttuureissa helmien pyöreä ja hohteleva muoto on liitetty vahvasti kuun olemukseen. Muinaisessa Kiinassa taas uskottiin helmien suojaavan kantajaansa tulelta ja tulta syökseviltä lohikäärmeiltä.

Helmien väreillä on myös omat merkityksensä:

Valkoiset helmet symboloivat muun muassa uutta alkua, ja siksi ne ovat olleet suosittuj erityisesti hääkoruissa ja vihkisormuksissa. Jo muinaiset kreikkalaiset uskoivat valkeiden helmien luovan tasapainoa ja rauhaa aviopuolisoiden välille.

Mustat, luonnossa kasvaneet helmet kuuluvat helmimaailman harvinaisuuksiin. Nämä helmet liitetään uskomuksissa erityiseen, ikuisesti kestävään rakkauteen.

Vaaleanpunertavat helmet liitetään eleganssiin ja feminiinisyyteen. Ne symboloivat myös menestystä ja onnea.

Siniseen vivahtavat helmet symboloivat muun muassa totuutta, sisäistä rauhaa ja uskallusta.

Helmikorujen hoito

Koska helmet ovat suhteellisen pehmeää materiaalia ja näin alttiita ''ulkoisille uhkille'', kannattaa helmikoruja hoitaa hyvin ja hellien.
Puhdistuksessa on parasta käyttää pehmeää liinaa ja mikäli tarve vaatii, hyvin mietoa saippuavettä. Mitään kovia pesuaineita ei suositella käytettäväksi, eikä varsinkaan nykyisin kovin suosittua ultraäänipuhdistusta. Liian kova käsittely pilaa herkän helmen pinnan.

Helmet kuitenkin rakastavat olla käytössä, joten voit käyttää niitä niin paljon kuin haluat, kunhan muistat riisua helmikorusi saunan, suihkun ja esimerkiksi salitreenin ajaksi, ja lisäät kosmetiikkatuotteet ennen kuin korujen pukemista.

KUUKIVI

Kuukiven ominaisuudet

Tämä kaunis, salaperäisenä hohteleva mineraali kuuluu alumiinisilikaatteihin ja maasälvän mineraaliryhmään. Kuukiven väri vaihtelee valkoisesta vaalean- ja lohenpunaisiin ja oranssiin taittaviin sävyihin. Punertavaa kuukiveä kutsutaan usein kauniisti persikkakuukiveksi. Kuukivessä on kaunis, valossa välähtävä kissansilmäilmiö ja sen kovuus on Mohsin asteikolla 6-6,5.

Kiven nimi juontuu tuosta mineraalin sisäosissa välähtävästä valoilmiöstä, joka johtuu valon taipumisesta kivessä olevien ortoklaasi- ja albiittikerrosten läpi. Välke voi olla sävyltään joko valkoista tai sinistä riippuen albiittikerroksen paksuudesta. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Kuukivi: ateljeen oma kokoelma

Kuukiven historiaa

Kuten monia muitakin kauniita kiviä, myös kuukiveä on käytetty arvostettuna korukiveä jo tuhansien vuosien ajan. Antiikin roomalaiset jumaloivat tätä kaunotarta, sillä he uskoivat kiven syntyneen kuunsäteistä.
1800-1900-lukujen vaihteessa, art nouveau- ja jugend-ajalla kuukivi oli erityisen suosittu korukivi. Sitä suosi töissään muun muassa ranskalainen René Lalique.

Kuukiveen liittyviä uskomuksia

Kuukiven sanotaan olevan uusien alkujen kivi. Se tukee sisäistä kasvua ja kehitystä. Siihen liitetään määreitä kuten onnellisuus, onnekkuus, huolehtivaisuus, epäitsekkyys, rakkaus ja toivo. Sen sanotaan vähentävän stressiä ja ahdistuneisuutta, sekä antavan rauhaa epävarmoina muutoksen aikoina.

Kuukiveä on pitkään pidetty onnekkaan rakkauden symbolina. Sen on uskottu olevan kuun tavoin täynnä mystistä voimaa: se johdattaa kantajansa sisäiselle matkalle, etsimään asioita, jotka ovat aikojen saatossa kadonneet tai unohtuneet ja tuomaan ne valoon. Kuukiveä on ennen muinoin käytetty matkalaisten talismaanina sekä intohimoisen rakkauden osoittavana lahjana rakastetulle. Tähän kiveen liittyy hassulta kuulostava uskomus: rakastunut pari saattaa saada tietoa tulevaisuudestaan, kun he kumpikin pitävät kuukiveä suussaan täydenkuun aikaan.