Kullan hinnan noustessa moni pohtii, kannattaisiko vanhat kultakorut myydä. Ennen päätöstä kannattaa kuitenkin pysähtyä hetkeksi. Korun arvo ei aina määräydy pelkästään sen sisältämän jalometallin perusteella.
¤
Viime aikoina olen viettänyt iltoja vanhojen korukirjojen parissa. Niiden sivuilta löytyy toinen toistaan kauniimpia sormuksia, rintakoruja, riipuksia ja korvakoruja – hyvin erilaisten aikakausien muotokieltä, jonka taakse kätkeytyy valtava määrä käsityötaitoa ja luovuutta.
Samaan aikaan olen huomannut ilmiön, joka herättää minussa ristiriitaisia ajatuksia. Vanhoja kulta- ja hopeakoruja ostetaan nykyään aktiivisesti niiden jalometalliarvon vuoksi. Usein korut päätyvät sulatettaviksi.
Se on monessa tilanteessa täysin ymmärrettävää. Jos koru on rikkoutunut pahasti, siitä puuttuu osia tai sitä ei enää voi käyttää, materiaalin kierrättäminen voi olla järkevä ratkaisu.
Mutta kaikki vanhat korut eivät ole samanlaisia.
Korun arvo ei aina näy vaa'alla
Korun hinta muodostuu helposti grammoista ja jalometallin päivän hinnasta. Se on yksinkertainen tapa arvioida materiaalia.
Korussa voi kuitenkin olla myös aivan toisenlaista arvoa.
Se voi olla tunnetun kultasepän tai korumuotoilijan valmistama. Se voi edustaa tiettyä aikakautta tai valmistustapaa, jota ei enää juuri käytetä. Joskus korun kauneus syntyy yksityiskohdista, joiden valmistamiseen on kulunut tuntikausia käsityötä.
Ja joskus korun suurin arvo liittyy sen tarinaan.
Korua on ehkä käytetty häissä, rippijuhlassa tai tärkeänä lahjana sukupolvelta toiselle. Tällaisia arvoja ei voi mitata grammoina.
Korun merkitys voi ulottua vielä tätäkin pidemmälle. Joskus pieni koru voi kantaa mukanaan myös palaa yhteisestä historiastamme. Yksi esimerkki tästä löytyy sotavuosilta.
Tuolloin monet suomalaiset luovuttivat kultaiset vihkisormuksensa valtion käyttöön ja saivat tilalle vaatimattoman rautasormuksen. Näin tekivät myös omat isovanhempani. Rautasormus ei ollut arvokas jalometallinsa vuoksi, vaan siksi, mitä se symboloi: yhteistä ponnistusta, uhrautumista ja aikakautta, jota ei haluttu unohtaa.
Ehkä juuri siksi vanhoja koruja katsellessa tulee ajatelleeksi, että niiden arvo ei aina ole mitattavissa kullan tai hopean grammoissa. Koru voi kertoa yhden ihmisen elämästä, yhden suvun historiasta tai jopa kokonaisen kansakunnan vaiheista.
Ja kyllä, kun jatkaa ajatusta pidemmälle, joskus kaikkein arvokkain koru ei olekaan kultaa. Se voi olla vaatimaton rautasormus, jonka merkitys muistoissa on kasvanut vuosikymmenten kuluessa paljon jalometallin arvoa suuremmaksi.
Korukulttuuri muuttuu pala palalta
Korujen kierrättäminen ei ole uusi ilmiö. Jalometalleja on sulatettu ja käytetty uudelleen kautta historian.
Silti tuntuu hieman haikealta ajatella, kuinka paljon hienoa korumuotoilua katoaa vähitellen. Jokainen sulatettu koru on samalla pieni pala muotoilu- ja kulttuurihistoriaa, jota ei enää saada takaisin.
Erityisesti vanhemmissa koruissa voi olla muotoja, tekniikoita ja yksityiskohtia, joita ei nykykoruissa enää näe. Ne kertovat omasta ajastaan aivan samalla tavalla kuin maalaukset, arkkitehtuuri, vanhat huonekalut, lasiesineet, keramiikka...
Ennen kuin teet päätöksen
Jos olet joskus pohtimassa vanhan korun myymistä, kannattaa käyttää hetki sen taustan selvittämiseen.
Pienellä vaivalla voi saada paljon lisätietoa.
Voit esimerkiksi:
tarkistaa korun leimat
selvittää mahdollisen valmistajan tai suunnittelijan
pyytää arvion useammasta paikasta
miettiä, voisiko korulla olla antiikki-, design- tai keräilyarvoa
pohtia myös korun mahdollista tunnearvoa.
Kaikki korut eivät osoittaudu harvinaisuuksiksi, eikä jokainen vanha koru ole museoesine. Silti pieni selvitystyö voi auttaa tekemään päätöksen rauhallisin mielin.
Vanhat korut inspiroivat minua myös koruntekijänä
Ehkä juuri tästä syystä palaan yhä uudelleen vanhojen korukirjojen ääreen.
Niitä selaillessa huomaa, kuinka rohkeasti eri aikakausina on käytetty värejä, muotoja ja materiaaleja. Monet yksityiskohdat tuntuvat edelleen yllättävän tuoreilta, vaikka niiden suunnittelusta olisi kulunut aikaa.
En etsi niistä malleja kopioitaviksi. Etsin tunnelmaa, mittasuhteita ja ajatuksia, jotka voivat inspiroida uuden korun syntymistä.
Vanhat korut merkitsevät minulle paljon enemmän kuin niiden rahallinen arvo on. Korujen mukana kulkee paljon käsityötaitoa, muotoilun historiaaja tarinoita, jotka säilyvät vuosikymmenestä – joskus jopa vuosisatoja. Erityisesti surettaa se, että monen suomalaisen kultasepän uniikitkin työt voivat kadota kullanostajien pussiin.
Siksi toivon, että ainakin kaikkein kiinnostavimmat korut saisivat mahdollisuuden jatkaa matkaansa myös tuleville sukupolville – eivätkä katoa pelkästään metallin hinnan vuoksi.
Mikäli myynti on kuitenkin mielessä, kannattaa muistaa myös tämä: Kaikkia vanhoja koruja ei tarvitse myydä kullan hinnalla. Jos korulla vaikuttaa olevan myös historiallista, taiteellista tai keräilyarvoa, sen voi tarjota arvioitavaksi esimerkiksi antiikkiliikkeeseen tai huutokauppakamariin. Korulle voi löytyä sitä kautta myös uusi omistaja. Parhaassa tapauksessa koru jatkaa matkaansa sellaisena kuin se on – eikä päädy sulatettavaksi.
Usein kysyttyä vanhoista kultakoruista
Kannattaako vanhat kultakorut myydä?
Se riippuu korusta. Jos korulla on historiallista, taiteellista tai keräilyarvoa, se kannattaa selvittää ennen myyntipäätöstä. Kaikkien vanhojen korujen arvo ei määräydy pelkästään niiden sisältämän jalometallin perusteella.
Missä vanhat kultakorut voi myydä?
Vanhoja kultakoruja voi myydä esimerkiksi kullanostajille, antiikkiliikkeille tai huutokauppakamareille. Jos epäilet korulla olevan keräily- tai kulttuurihistoriallista arvoa, arvio kannattaa pyytää ennen myyntipäätöstä.
(Tämä on niin yleinen haku, että ottaisin sen mukaan.)
Pitääkö vanhojen kultakorujen myynnistä maksaa veroa?
Verotus riippuu esimerkiksi siitä, millaisesta omaisuudesta on kyse ja syntyykö myynnistä verotettavaa luovutusvoittoa. Ajantasaiset ohjeet löytyvät Verohallinnon verkkosivuilta.
Mikä on vanhan kultakorun arvo?
Vanhan kultakorun arvo voi muodostua jalometallin lisäksi esimerkiksi sen iästä, muotoilusta, valmistajasta, harvinaisuudesta, kunnosta ja mahdollisesta keräilyarvosta.
0 kommenttia